Olen sairastellut pitkin syksyä ja nyt vihdoin saatiin selville mikä minua on vaivannut. Marraskuun alussa alkoi jalkakipu, joka paheni pikkuhiljaa niin pahaksi, etten saanut nukuttua. Kävin kolme kertaa terveysasemalla ja aina sain eri diagnoosin ja reseptin. Lääkärit eivät mielestäni kuunnelleet minua, eivätkä ottaneet tosissaan, vaikka itse tiesin jo silloin, että jotain erikoisempaa tämä on. Sitten juuri ennen ristiäisiä, toinen puoli kasvoista halvaantui ja siitä kahden viikon päästä myös toinen puoli ja sitten alettiin tutkia kunnolla missä vika voisi olla. Jouduin olemaan viikon sairaalassa ja kaksi kertaa otettiin selkäydinnäyte ja verikokeita putkitolkulla. Onneksi vauva pystyi olemaan mukana ja olen jopa pystynyt yhtä vuorokautta lukuunottamatta imettämään koko ajan. Jouluksi pääsin kotiin, vaikkakin jouduin käymään aamuin illoin tk:ssa antibioottitiputuksessa. Nyt sitten maanantaina lääkäri soitti ja kertoi, että borrelia vasta-aineet on reippaasti koholla ja siitä nämä vaivat siis johtuvat. Tietääkseni minussa ei ole punkkia ollut milloinkaan, mutta niinvain vain on joskus käynyt. Lääkitystä jouduttiin muuttamaan, koska aloin saada ihottumaa iv-antibiootista ja nyt on edessä kuukauden tablettikuuri. Toivottavasti siitä ei tule oireita ja maha kestää.

Toisaalta on helpotus, että nyt tietää, mistä oudot oireet ovat johtuneet, mutta kyllä herää myös paljon kysymyksiä. Täytyy vaan toivoa, että lääkitys auttaa hävittämään inhottavan pöpön, eikä jälkiseurauksia tule. Suunnitelmat on menneet monta kertaa uusiksi, jouluksi meidän piti lähteä mummolaan, mutta nyt oltiin sitten kotona. Joululahjaostoksille en päässyt ja muutenkin kaikki muistamiset on jääneet. Paljon oli synttäreitä ennen joulua, mutta täytyy yrittää muistaa nyt joulun jälkeen. Kasvojen toinen puoli on palutunut melkein normaaliksi, mutta toinen puoli on vielä heikompi. Aika näyttää, miten hyvin parantuu.

Ei tätä elämää voi ennustaa etukäteen, sen sai taas huomata, paljon on ollut myös iloa meidän perheessä pienen Sikuriinan ansiosta ja tietysti isoveljien. Tytteli on niin mahdottoman kiltti, että sen puoleen olen päässyt helpolla. Nyt vaan täytyy yrittää mennä eteenpäin positiivisella mielellä ja toivoa parasta taudin paranemisen suhteen.